Casperin tarina

Kasvoin kolmen lapsen yksinhuoltajaperheen esikoisena. Isä jätti meidät, kun olin neljävuotias. Minulla on hänestä vain muutama kaukainen muistikuva. Nuorimmalla sisarellani on Downin syndrooma. Äitini ei käynyt töissä, vaan hoiti siskoa kotona. Hän toimii sisareni omaishoitajana vielä nykyäänkin. Tiedän sen olevan raskasta.

En ehkä lapsena vielä täysin ymmärtänyt, että olemme köyhiä. Kavereiden luona käydessä ihmettelin kaikkia heidän hienoja leluja ja vempaimia, jollaisista en osannut edes haaveilla. Ystävieni luona syötiin herkkuja, joita ei meillä ruokapöydässä nähty. Huomasin kyllä, että joistain asioista jäin myös kokonaan paitsi. En saanut koskaan viikkorahaa, emmekä käyneet lomilla. Harrastuksiin pystyin osallistumaan vain, jos ne olivat halpoja. Tykkäsin piirtämisestä ja kävin kuvataidekoulua, mutta jouduin lopettamaan sen hintojen noustessa.

Yläasteikäisenä aloin ymmärtää taloudellisen tilanteemme paremmin. Kieltämättä kaikki ne perheemme hankaluudet ja asiat, joista jäin paitsi harmittivat. Äiti oli koko ajan väsynyt. Taloudelliset haasteet ja siskoni vaikeudet veivät hänen huomionsa. Toin omia mielipiteitäni kärkkäästi esille. Se kiristi perheemme välejä ja etäännyin äidistä. Aloin pyöriä huonoissa porukoissa ja aloitin päihteiden käytön aivan liian aikaisin.

En tiennyt mitä tekisin yläasteen jälkeen. Kun katsoin lukiokirjoja kirjakaupassa, hintalaput hirvittivät. Äidilläni ei olisi ollut varaa lukiokirjoihin. Onneksi yläasteen luokanvalvojani kannusti minua opiskelemaan ja kertoi minulle Pelastakaa Lapset ry:n oppikirjatuesta.

Päätin hakea lukioon ja panostin opiskeluun. Yläasteen päästötodistukseni keskiarvo oli yhdeksän, joten pääsy lukioon varmistui. Sain Pelastakaa Lapset ry:ltä tukea oppikirjoihin koko lukion ajan. Tuki helpotti elämääni merkittävästi. Pystyin keskittymään opiskeluun, eikä minun tarvinnut stressata miten saisin hankittua kaikki tarvitsemani lukiokirjat. Tiedän saamani tuen helpottaneen myös äitini oloa. Annoin lukiokirjani seuraavana siskoni käyttöön.

Hain kirjoitusten jälkeen oikeustieteelliseen. Pänttäsin koko pääsykoeajan 12 tuntia päivässä. En ollut uskoa silmiäni, kun näin pääsykoetulokset. Olin päässyt heti lukion jälkeen yliopistoon. Tulevaisuudennäkymäni ovat nyt valoisat, tiedän työllistymismahdollisuuteni olevan erinomaiset.

Haluan kiittää Pelastakaa Lapset ry:n lahjoittajia siitä tuesta, jonka he tarjoavat vähävaraisille nuorille. He voivat muuttaa nuoren koko loppuelämän. Ymmärrän näin jälkikäteen miten erilainen oma tulevaisuuteni olisi ilman koulutusta. Toivon, että jokainen nuori saisi mahdollisuuden koulutukseen perheen varallisuudesta riippumatta. Haluan myös rohkaista nuoria tähtäämään korkealle, kenenkään ei tulisi tyytyä itselle huonoon vaihtoehtoon – ei edes taustan takia.

AUTA KÖYHIÄ LAPSIA SUOMESSA

Osallistu joulukeräykseen