SANKARITARINA: Jonne – Lastenkoti tarjosi kyvyn tärkeään ihmissuhteeseen SANKARITARINA: Jonne – Lastenkoti tarjosi kyvyn tärkeään ihmissuhteeseen

SANKARITARINA: Jonne – Lastenkoti tarjosi kyvyn tärkeään ihmissuhteeseen

Jonne Siitari varttui Pelastakaa Lasten lastenkoti Tirlittanissa. Hänet huostaanotettiin perheväkivallan takia. Lapsuudessa koettu pelko ja väkivalta ovat jättäneet häneen pysyvät jälkensä, mutta lastenkodissa omaksutut vuorovaikutustaidot ovat tänään onnellisen ihmissuhteen perusta. 

Jonne Siitari, 33, on kihloissa Lauran kanssa. He tutustuivat kuntouttavassa työtoiminnassa. Heitä yhdistää ymmärrys siitä, mitä tarkoittaa kokea sosiaaliset tilanteet haastavina, sekä lapsuudessa koettu huostaanotto. Yhdessä heidän on helppo olla. 

Arvostettuna kasvatettu

Jonne on hyvin kasvatettu. Siitä hän kiittää lastenkotivuosiaan. Hän pääsi kyllin ajoissa turvalliseen, vakaaseen ympäristöön ja sai asua samassa paikassa täysi-ikäisyyteen asti. 

”Kotona lapsuuttani varjosi ennakoimaton, pelottava väkivalta. Opin olemaan näkymätön. Kun olemassaoloni näkyi, olin reaktiivisen väkivaltainen. Sijoitukseni syy oli äärimmäinen käytös”, muistelee Jonne. 

Pelastakaa Lasten lastenkodissa hän kelpasi, vaikka saapuessaan hän reagoi pieneenkin vastoinkäymiseen tai epäoikeudenmukaisuudeksi kokemaansa väkivallalla. Väkivalta oli oire, ja siihen osattiin lastenkodissa puuttua kasvatuksellisesti oikein. Jonnea pidettiin mukavana kaverina. 

”Ikinä ei uhkailtu siirroilla tai sanottu, että olet tänne liian vaikea.”

”Holding. Niin minun kasvatukseni alkoi. Niin kauan kuin raivo minussa kiehui, minua pideltiin kiinni. Rauhoituttuani asia puhuttiin. Ikinä ei uhkailtu siirroilla tai sanottu, että olet tänne liian vaikea. Minulla on ADHD, epilepsia, keskittymisvaikeuksia ja lukihäiriö. Näiden haasteiden takia koulunkäyntini räätälöitiin jaksamiseni mukaiseksi.”

”Aloitin Tirlittanissa kotiopetuksessa, jatkoin koulussa yksityisopetuksessa, sitten opiskelin erityisluokalla ja lopulta normaalisti koulun yleisopetuksessa, jossa pärjäsin lukion loppuun asti. Ylioppilaaksi en kirjoittanut.” 

Jonne kokee olevansa etuoikeutettu saatuaan asua yhdessä paikassa koko nuoruusikänsä, samojen, ajan saatossa hyvin tutuiksi tulleiden aikuisten kasvatettavana. Toisin kävi hänen läheiselleen, joilla on nyt takana laitoskierrelapsuus.

Tässä kohtaa Laura yhtyy keskusteluun. Lauralle huostaanotto oli hänen elämässään surullista aikaa. Hänen ei ollut mahdollista kokea oloaan turvalliseksi.  

Olosuhteiden –  saako sanoa uhri? 

Tänään karhumaisen olemuksen omaava mies istuu kihlattunsa vierellä sohvalla ja puhuu. Pelkästään tänä vuonna on kadonnut puoli miljoonaa sellaista työpaikkaa, joihin hänen työtaustallaan saattaisi työllistyä.  

”Välillä koen vaan tosi vahvasti uhrimielialaa”, hän toteaa. 

On totta, että Jonnella, kuten monella muulla samanlaisista lähtökohdista ponnistavilla, ei ole kokemusta mahdollisuudesta vaikuttaa ja olla osallinen. 

Jonnen CV:ssä on kirjattuna yli 20 eri alan työpaikkaa, joissa hän on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana työharjoittelussa, työkokeilussa tai kuntouttavassa työssä. Työsuhteet ovat olleet noin 3 – 6 kuukauden mittaisia.  

Ihana perjantai 13. päivä 

Musta huumori on Jonnen laji. Hän sanoo omaksuneensa sen lastenkodin johtaja Seppo Kinnuselta. Se auttaa näkemään hankalissakin asioissa valoisat puolet, tummia vivahteita ohittamatta. Ei siis yhtään outoa, että mies huomaa muista poiketen onnenpäiväkseen perjantain 13. päivän.  

”Perjantaina 13. päivä minä tutustuin Lauraan”, Jonne sanoo.  

Lauran rakkaus poisti miehen sisältä vuosikausia painaneen raskaan olon. Hän oli niin pitkään syvästi vakuuttunut, että olisi tuomittu elämään ikuisesti yksin, siksi, että oli sellainen kuin oli, jotenkin kelpaamaton. Lauralle hän kelpaa. Lauralle hän on rakas.  Itselleen hän on ei ihan rakas, aika ok kuitenkin.  

”Me pelastimme toinen toisemme. Tämä ihmissuhde on meille suuri onni”, sanoo Laura. 

Lastenkodit

  • Vuonna 2022 Pelastakaa Lapsilla on viisi sijaishuollon yksikköä
  • Ritvala Vääksyssä ja Suvilinna Turussa ovat viihtyisiä lastenkoteja, joihin mahtuu kumpaankin seitsemän 6-18-vuotiasta vaativahoitoista lasta.
  • Erityisyksikkömme Kaisla ja Pärske Vantaalla sekä Raunila Jyväskylässä ovat erityislastenkoteja 7–18-vuotiaille neuropsykiatrisesti oirehtiville lapsille ja nuorille.
  • Kaikissa yksiköissämme arki koulunkäynteineen ja harrastuksineen on sujuvaa ja niihin on helppo tulla ympäri Suomen.
Lue lisää