Nainen, joka taisteli lapsille lapsuuden – tiesitkö nämä 3 asiaa Ester Ståhlbergista?

Nainen, joka taisteli lapsille lapsuuden – tiesitkö nämä 3 asiaa Ester Ståhlbergista?

“Lasten oikeus on aikuisen vastuu.”

Tähän kiteytyy aikansa mahtinaisen Ester Ståhlbergin mullistava ajattelu. Hän oli sitä mieltä, että lapsilla on jakamattomia oikeuksia ja aikuisilla vastuu ja velvollisuus huolehtia yhteiskunnan pienimmistä.

Ester Ståhlbergin historia sijoittuu sisällissodan ajan Suomeen, kun kymmenet tuhannet lapset olivat vailla pysyvää aikuista, joka huolehtisi heistä. Elettiin sekasorron aikaa, irtolaisia kulki kaupungista toiseen avun ja ruuan perässä.

1. Yksinhuoltajasta uusperheen äidiksi

Opettajana työskennellyt ja lasten oikeuksia puolustava aktiivi oli henkilökohtaisessa elämässään leskeksi jäänyt yksinhuoltaja ja Karl Johan Ståhlbergin kanssa avioiduttuaan uusperheen äiti.

Itse valitsemassaan elämässä opettajaksi kouluttautunut Ester olisi vanhentunut rouva Hällströminä sivistyneessä, musiikintäyteisessä kodissa puolisonsa Karl Hällströmin ja kahden pariskunnan adoptoiman lapsen kanssa, keskittyen maamme koulutoimen edistämiseen.

Kuolema rikkoi perheen. Herraskaiseen elämäntapaan tottunut Ester Hällström menetti ensin poikansa, vuotta myöhemmin puolisonsa. Hän jäi tyttärensä yksinhuoltajaksi. Elettiin vuotta 1917.

Ester Ståhlberg koki, että hänen kutsumuksensa on olla äiti, puoliso ja kirjailija.

Avioiduttuaan K.J Ståhlbergin kanssa, Ester oli nyt maan ensimmäisen presidentin puoliso. Hän oli myös puolison kuuden lapsen äitipuoli ja tyttärensä äiti. Uusperheen arki toi mukanaan haasteensa. Yksikään kuudesta bonuslapsesta ei hyväksynyt uutta äitipuoltaan, eikä oikein tämän tytärtäkään.

2. Lastensuojelun uudistaja

Venäjän keisarikunta kaatui. Suomi julistautuisi itsenäiseksi. Tammikuussa 1918 tilanne kriisiytyi sisällissodaksi. Itsenäisen maan kansa näki nälkää. Historialliset tapahtumat tempaisivat Ester Hällströmin mukaan yhteiskunnallisiin tapahtumiin.

Ester Hällström sai viran sosiaali- ja terveysministeriön lastensuojeluosastolla, jossa hän vastasi punaorpojen huollosta. Hän kohtasi työssään henkilökohtaisesti nälkiintyneiden heitteille jääneiden lasten kurjuuden.

”Yhteiskunnan arvot näkyvät tavassa, jolla kaikkein hauraimmassa asemassa olevia kohdellaan”

Kuntien valtion tuella hoitama lasten auttamisjärjestelmä ei mitenkään kyennyt selviytymään tilanteesta. Säätyläisten ja porvariston armollisuuteen jo vuosikausia kuulunut hyväntekeväisyys kohdennettiin ”omille”.

Ester Hällström ei kokenut saavansa ääntään kuuluville. Hän ei pitänyt siitä, kuinka lasten hätä määriteltiin heidän vanhempiensa kautta. Hänen arvonsa oli niin vahvasti se, ettei lapsi ole osallinen kohtaloonsa. Lapsuus on huolenpidon aikaa. Jokaisen lapsen kohdalla.

Kuormittavasta tilanteesta huolimatta Ester Hällström uskoi jokaisen lapsen olevan oikeutettu turvalliseen lapsuuteen. Hän ei pitänyt siitä, kuinka sotaorpojen ja heitteille jääneiden lasten hätä määriteltiin heidän vanhempiensa yhteiskunnallisen aseman kautta.

Hänen ajatuksensa oli huutolaisuuden aikakaudella liian radikaali:

”Kasvattilapsen ei tule olla mallilapsi, mutta kasvattivanhempien tulee olla mallivanhempia”

3. Asenteiden mullistaja

Orpoja ja heitteille jääneitä lapsia sijoitettiin koteihin, mutta puuttui taho, joka vastaisi lasten elämän laadun arvioinnista, lämpimästä nukkumapaikasta, riittävän laadukkaasta ruuasta ja kohtuullisesta kohtelusta. Maassa ei ollut toimijaa, joka olisi näiden yksin jääneiden lasten puolella.

Ester Ståhlbergin tavoite oli selvä: hänen oli kyettävä vakuuttamaan yhteiskunnan kaikki eri tahot ja saamaan yleisen hyväksynnän sille, että lapset ansaitsevat oikeuksiensa puolustajan. Oli kyettävä puhumaan niin, että jokaisen tahon myötätunto lapsia kohtaan heräisi.

Ja Ester Ståhlberg puhui.

Hän puhui siitä, kuinka yhteiskunnan arvot heijastuvat tapaan, jolla yhteiskunnassa huolehditaan huolenpitoa vailla olevista lapsista, riippumatta siitä, kenen lapsia nämä turvaa vaille jääneet ovat. Hän korosti, että nuoren tasavallan omanarvontunto on vastuullisuudessa. Sillä lapsissa on myös tasavallan tulevaisuus. Turvallisen huolenpidon ja hyvän kasvatuksen myötä heistä kasvaa mallikansalaisia. Siksi tarvitaan mallikelpoisia koteja.

Lasten hyvinvointiin ja kasvattamiseen sitoutunut sijaiskotitoimintaa organisoiva Koteja kodittomille -yhdistys perustettiin helmikuussa 1922.  Kolmen ensimmäisen vuoden aikana 1409 lapselle onnistuttiin löytämään koti perheessä, jossa lapset koettiin siunauksena ja huolen pidon arvoisina.

Oli aikaan saatu valtavan suuri ja merkityksellinen läpimurto asenteissa.

”Lapsen oikeus on aikuisen vastuu”