Leikki loppuu liian varhain

Laajarinne on julkaissut aiheesta tänä syksynä kirjan Leikkiminen kielletty!- kontrolliyhteiskunnan lapset.

• ­ Kulttuurissamme katsotaan karsaasti kaikkea hyödytöntä. Tekemisen lähtökohtana on, että sen pitäisi orientoida johonkin hyödylliseen tulevaisuudessa. Jos ihmiset ovat vain jouten, niin turpiin tulee, Jukka Laajarinne sanoo.

Kirjailija pitää terveenä ilmiönä sitä, että nuoret mieluummin hengailevat ja etsivät rauhassa omaa paikkaansa kuin ryntäävät pelkän rahan perässä työelämään ja uralle.

• En ymmärrä, miksi taloutta pitää jatkuvasti kasvattaa ja työntekoa lisätä. Kodeissa se näkyy niin, että tavaralla korvataan lapsille aika, joka on käytetty rahan hankkimiseen. Talouselämän arvot näkyvät myös koulujen opetuksessa.

“Luottamus toisiin ihmisiin on vähentynyt yhteiskunnassa samalla, kun tuloerot rikkaiden ja köyhien välillä ovat kasvaneet”

Jukka Laajavuorea hämmästyttää ilmiö, jossa köyhyys nähdään häiriötekijänä. Lapset imevät vallalla olevia arvoja vanhemmilta lapsilta ja medioista. Ei ole yhteisen edun mukaista, että kyky suvaita erilaisuutta heikkenee.

Laajarinteen mielestä hyvässä lapsuudessa on aikaa kokea arvokkaita asioita, eivätkä vanhemmat välttämättä ole niin tärkeässä roolissa kasvattajina kuin kuvitellaan.

• Itse muistelen mielelläni aikoja, jolloin olemme kavereiden kanssa olleet tuuliajolla. Monesti tärkeimmät jutut ovat niitä, joissa vanhemmat eivät ole olleet mukana. Toki silti muistan lapsuudesta hyvinä hetkinä, kun ajelin isän kanssa mopolla tai rakensimme yhdessä lumilinnaa.

“Hienointa lapsuudessani oli oikeastaan se,  kun ei patistettu tekemään mitään, tehtiin vaan”

Jukka Laajarinteellä on itsellään kouluikäinen tytär. Isänä hän soisi vanhempien kuuntelevan enemmän lapsia, siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat lapsuuden parhaita asiantuntijoita.

• Olen oppinut lapsilta uudenlaisia tapoja ajatella. Lapset avaavat aivan uusia näkökulmia ajatteluun. Lapset saattavat innostua vaikkapa riehumaan pyöröovessa. Niiden ei tarvitse välttämättä olla menossa paikasta A paikkaan B.

“Miten helppo hetkeen olisi tarttua jos vain tarttuisi. Hetkessä ei ole mennyttä eikä tulevaa, on vain hetki itse. Hetkessä maailma on erilainen. Moniko tietää, miten ihmeellinen maailma tämä onkaan?”

Aikuiset puhuvat paljon rajojen asettamisesta lapsille, mutta Laajarinne kysyy, miksi lapsille pitäisi asettaa enemmän rajoja kuin aikuisille. Hänen mielestään lapset oppivat yhteisöstään toisten kunnioittamista ja koskemattomuutta.

• Rajat löytyvät parhaiten, kun pysähtyy keskustelemaan lasten kanssa eikä määräämään heitä.Toki jJoskus tietysti joutuu kieltämään tekemästä typeriä asioita.

Opettajana työskennellyt Laajarinne pitää hyvänä, että oppilaat pistävät opettajalle hanttiin eivätkä aina suostu istumaan kiltisti ja kuuliaisesti pulpeteissaan. Ajatuksen tasolla eri tavalla katsominen olisi tärkeää,vaikka opetusryhmien suuri koko ja opettajien vähinen määrä eivät mahdollista työpaikanomaista, vapaampaa liikkumista tunneilla.

• Lapsia pitää kunnioittaa samalla lailla kuin muitakin ihmisiä. Eihän työpaikoillakaan tarvitse istua tiukasti tuolin ääressä, vaan voi vapaasti käydä keittämässä kahvia tai lämmittää ruokaa mikrossa.

“Kuinka moni aikuisista joutuu kysymään lupaa vessassa käymiseen?

Sosiaalinen nouseminen koulutuksen avulla ei ole enää itsestään selvää. Paljon on kiinni siitä, mitä lapset puuhaavat keskenään. Kotona heitä patistetaan tekemään läksyjä, ja kouluissa lukemaan, mutta kaikki lapset eivät välttämättä halua lukea.

• Tietokoneiden käyttötaito voi olla hyödyllisempää tulevaisuudessa kuin lukeminen. On vaikea tietää, mikä on se maailma, johon lapsia nyt kasvatetaan.

Kirjailija harmittelee, kun luovuus kitketään lapsilta koulussa niin varhain, ja opetussuunnitelmista tehdään liian tiukkoja, liikaa asiaa. Kouluissa resurssipula estää toteuttamasta hienoja ajatuksia. Alakoulussa voi vielä olla luova. Sitten yläkouluikäisenä velvoitetaan nuorten järkiintyvän. Nyt  luovuus tulisi liittää osaksi innovatiivisuutta, jotta ynnäys tuottaisi jotain.

• Siinä menee paljon lapsia pesuveden mukana. Maailma on luonnostaan ristiriitainen.

“Lasten tulee oppia ajattelemaan itse ja kyseenalaistamaan, näkemään valintojen, tekojen ja seurausten yhteys”