Omillaan 5/2011

Työttömänä ja kouluttomana oleminen saa passiiviseksi. Päivät muuttuvat tasapaksuiksi ja aika matelee samalla vauhdilla. Kelloa tulee katsottua, joko olisi seuraava päivä. Eikä uusi päivä ole loppujen lopuksi kummoisempi kuin nykyinenkään.

 

Mitään ei jaksa tehdä mutta jotain pitäisi kuitenkin tehdä. Missään ei ole ihan tyytyväinen olo.

 

Minulla tulee päivät istuttua koneella. Aikaa olisi kyllä siivota, mutta sitäpä ei tule tehtyä. Kavereita tulee myös nähtyä. Elämää on neljän seinän ulkopuolella, vaikka välillä tuntuu siltä, ettei sitäkään ole. Nämä ovat pitkälti elämäni ulkoiset raamit yhä vain.

 

Sisäisessä maailmassani sen sijaan on tapahtumassa jotain erityistä Mietin, mitä on rakkaus. Tai, omassa elämässäni, kyse on alkuvaiheen asteella olevasta ihastumisesta.

 

Voi olla niin, että kaveruuden kautta lempeä etsivän nuoren miehen taival tuleekin olemaan pettymys ja lopputulos ystävyyden alkuasetelmaa surkeampi?

Peloista huolimatta tuota kohtaamisen siltaa pitää kokeilla. Vaikka putoaisi. Se on nuoruutta, se on elämää, se on ihmissuhteen eräs piirre. Alkaa ja päättyä.

Minun tapauksessani, olen miettinyt, epäonnistumisen tunteita on jo valmiiksi pitkä lista. Tämä ei ainakaan vahvista rohkeutta, mutta eikö rohkein ole hän, joka yrittää vaikka pelottaa?

Olen ihastunut erääseen monista kavereistani. Kaverilistani koostuu enimmäkseen naisista. Tämä on tavallaan hassua. Olen ujompi naisten kanssa kuin miesten. Olen viime aikoina koettanut skarpata eritoten itseni huolehtimisessa.

 

Suhteemme neiti X:n kanssa on sama kuin silloin, kun tutustuimme ja meistä tuli ystäviä. Vietämme aikaa pelaamalla erilaisia pelejä (lauta-,kortti-, jne.) Tapasin neiti X:n yhden toisen kaverin kautta. Tämä poika on tuntenut ihastukseni kohteen pidempään.

Nyt on meneillä kai se jallitusaika. Tilanne, jossa yritän päästä paremmin kontaktiin neiti X:n kanssa ja saada kaverisuhdetta vahvistettua. Tietyssä mielessä valmistaudun itsemurhaan! Tunteet ovat aikamoisia.

Sitten kun koen, että olen valmis kysymään tyttöä ulos, olen tilanteessa, josta ei ole paluuta, huonossa tapauksessa pääsemättä eteenpäin menetän kaverisuhteen joka on tähän asti toiminut, tai sitten kohautetaan olkia ja jatketaan mihin jäätiin. Joka tapauksessa jotain muuttuu oli se sitten parempaan tai huonompaan.

 

Aiemmat kokemukseni itselläni ovat jääneet jo lähtöviivalle ennen kuin sain edes kerrottua tunteistani kohteelleni he kiertäen tyrmäsivät. Jotenkin vain tuli puheeksi muiden puheet että seurustelisin muka kohteen Y:n kanssa, naureskellaan ja hän ilmoittaa että näkee minut vain kaverina. En siis kehtaa viedä eteenpäin asiaa. Saa nähdä kuinka tämän kanssa käy toivottavasti paremmin, ja saisin kokemuksena ainakin sen että kysyn enkä jää vain startti viivalle niinkuin monessa asiassa elämässäni tuntuu käyneen.

 

Joka tapauksessa niin tai näin Ihastuminen on yksi miellyttävimmistä tunteista, joita olen kokenut pitkään aikaan ja vaikka onkin elämäni 3 kerta on se yhtä kihelmöivän tuntuista kuin ensimmäistöä kertaa. Muistini mukaan.