Lapsen oikeuksien yleissopimus

Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus on yleismaailmallinen ihmisoikeussopimus, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa 20.11.1989. Sopimukseen on koottu lapsen kannalta keskeiset ihmisoikeudet. Ihmisoikeussopimuksena lapsen oikeuksien yleissopimus on varsin laaja ja kattava. Lapsen oikeuksien yleissopimusta edelsi vuonna 1959 hyväksytty Lapsen oikeuksien julistus, joka ei ole valtioita yhtä lailla sitova kuin yleissopimus.

Ihmisoikeus on jokaiselle kuuluva oikeus, joka on turvattu yleismaailmallisessa tai alueellisessa ihmisoikeussopimuksessa. Ihmisoikeudet ovat yleisiä, luovuttamattomia ja perustavanlaatuisia.

Ihmisoikeuksien yleisyydellä tarkoitetaan, että oikeudet on turvattava kaikille ilman erottelua ja syrjintää ja että ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia tai kansainvälisiä luonteeltaan. Ihmisoikeuksien luovuttamattomuudella tarkoitetaan, että ihmisoikeudet ovat jokaisen ihmisen luonnollisia oikeuksia, joita ei voida ottaa ihmiseltä pois edes hänen omalla suostumuksellaan. Ihmisoikeuksien perustavanlaatuisuudella tarkoitetaan, että vain tärkeät oikeudet ovat ihmisoikeuksina tunnustetut.

Ihmisoikeussopimukset ovat valtioita oikeudellisesti velvoittavia. Ihmisoikeussopimuksessa sopimusvaltiot sitoutuvat turvaamaan sopimuksessa määritellyt oikeudet kansalaisilleen ja muille alueellaan oleville ihmisille.

Myös muut ihmisoikeussopimukset turvaavat lapsen ihmisoikeuksia

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen lisäksi myös muissa ihmisoikeussopimuksissa turvatut oikeudet koskevat lapsia, ellei oikeuteen ole liitetty ikärajoitusta, kuten vaalioikeuksiin. Näin ollen esimerkiksi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus, uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus sekä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus ovat merkittäviä lapsen ihmisoikeussuojan kannalta.

Kansainvälisellä työjärjestöllä (ILO) on lapsityövoiman käyttöä rajoittavia yleissopimuksia: yleissopimus työhön pääsemiseksi vaadittavasta vähimmäisiästä ja yleissopimus lapsityön pahimpien muotojen kieltämisestä ja toimista niiden poistamiseksi.

Lapsen oikeuksien yleissopimus on oikeudellisesti velvoittava

Lapsen oikeuksien yleissopimus sitoo oikeudellisesti sopimuksen hyväksyneitä valtioita. Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan ja edistämään yleissopimuksessa määriteltyjä lapsen oikeuksia. Suomi on ollut lapsen oikeuksien yleissopimuksen osapuolena vuodesta 1991, joten siitä lähtien yleissopimus on ollut Suomea oikeudellisesti velvoittava. Lapsen oikeuksien yleissopimuksessa turvatut oikeudet on otettava huomioon lakeja säädettäessä, viranomaisnormeja annettaessa, hallintopäätöksiä tehtäessä ja ratkaistaessa asioita tuomioistuimissa.

Kuka on lapsi?

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä (yleissopimuksen 1 artikla).

Lisätietoja lapsen oikeuksien yleissopimuksia

Tämä lapsen oikeuksien yleissopimuksen esittely on tehty Pelastakaa Lasten ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhteistyönä.